Blogimaailmassa on kiertänyt rahahaaste: Sara haastoi kaikki kynnelle kykenevät vastaamaan avoimesti rahakysymyksiin.
Kun bloggaajia ja rahapuhetta ajattelee, niin aika pitkälle ollaan tultu ajoista, jolloin yleisöllä ei ollut hajuakaan edes nollien määrästä bloggaajien ansioissa. Googlessa taitaa olla edelleen “bloggaajan tulot” haettujen sanojen listalla top kolmosessa (heti siellä “bloggaajan nimi + poikaystävä” haun jälkeen). Minusta kehitys on ollut ehdottomasti parempaan suuntaan, sillä mitä sitä suotta kiertelemään. Verot ovat Suomessa julkisia ja rahapuhe parhaimmassa tapauksessa inspiroi ja poistaa tämän suhteellisen nuoren alan palkkaukseen liittyvät myytit.
Vaikka rahapuhe on yksittäisenä teemana sellainen, jota kokemukseni mukaan yleisö on eniten toivonut ja joka selkeästi näkyy kävijätilastoissa piikkeinä, niin ikäviltäkään kommenteilta ei olla vältytty. On ollut surullista törmätä ajattelumalliin, jonka mukaan vaikuttajat eivät ansaitsisi palkkioitaan. Onneksi tämä ajattelumalli on ollut selkeästi pienen anonyymivähemmistön mielipide. Olen kirjoittanut tästä aiheesta usein, kannattaa lukea esimerkiksi kattava postaus millainen blogimaailma on nykyään ja miksi bloggaaminen ei ole helppoa.
No, ei muuta kuin niihin kysymyksiin! Näitä te kysyitte Instagram Storyssa.
1. Paljonko tienaat?
Paljastin viime kesäkuussa podcast-jaksossa tuloni. Holding-yhtiönä toimiva firmani WTD Media teki vuonna 2018 223 000 euroa liikevaihtoa (tilikausi 15 kk) ja 76 % liikevoittoprosentilla 170 000 euroa liikevoittoa. Tänä vuonna liiketoimintakausi päättyy maaliskuun loppuun ja liikevaihto tulee olemaan noin 240 000 euroa, mutta tällä kertaa 12 kuukauden aikana. Eli firman liikevaihto on kasvanut 35 % kuukausitasolla, mikä on oikein mukava tulos – olen tosi tyytyväinen! Liikevoittoprossa tulee olemaan tänä vuonna samalla tasolla edellisen vuoden kanssa.Tähän kylkeen olen työstänyt myös toista firmaa viime kesäkuusta lähtien, mutta kausi on vielä kesken, eivätkä luvut ole vielä julkisia.
Mitä tämä palkkana tarkoittaa, se onkin ihan oma tarinansa. Nostan palkkaa omasta firmastani 2 500 euroa kuussa, mutta en nosta liksaa joka kuukausi. Viimeisen vuoden aikana olen nostanut palkkaa noin 25 000 euron verran eli noin suomalaisen palkansaajan mediaanin. Enpä minä saa enempää rahaa kulumaan arjessani mihinkään. Pyrin investoimaan kaikki ylimääräiset rahat yrityksiin ja kehittää liiketoimintaa.
2. Mihin sijoitat? Mihin sijoittaisit juuri nyt?
Sijoitan asuntoihin, osakkeisiin ja rahastoihin, sijoitan yritykseni kautta myös muihin yrityksiin. Sijoitan henkilökohtaisia rahojani ja yritykseni rahoja, lisäksi omistan velattoman sijoitusasunnon. Viime syksynä kurssien ollessa isosti notkolla, kävin shoppailemassa osakkeita isolla kädellä, nyt kurssien noustua en juuri tällä hetkellä ostaisi itse osakkeita – tai jos ostaisin, niin en havittelisi niille enää yhtä suurta tuotto-odotusta.
Sijoitan yleensä isompia summia kerralla otollisten tilanteiden tullessa vastaan, 10 000 – 30 000 euroa kerralla. Juuri myin viime syksynä edullisesti ostamiani osakkeita ja kuittasin niistä reilun tonnin. Lisäksi sijoitan kuukausittain 500 euroa hajautetusti indeksirahastoihin, tämä on lähinnä säästämistä “sijoita ja unohda” -taktiikalla.
Itse sijoitan mieluiten asuntoihin, se on minusta ainakin pääkaupunkiseudulla oikealla alueella kaikkein varmin ja tuloksellisin sijoituskohde. Edellisen asuntoni arvo nousi reilussa neljässä vuodessa useita kymmeniä prosentteja ja nykyisen sijoitusasunnon arvo myös. Remppakohteiden toteuttaminen on myös harrastus. Nyt etsin pientä yksiötä yritykselleni ostettavaksi.
3. Tuoko raha onnea?
Kyllä tuo! Vain sellainen ihminen, joka ei ole koskaan joutunut elämään pitkään köyhyydessä voi sanoa ettei raha toisi onnea. On kuitenkin tutkittu, että raha tuo onnea vain tiettyyn pisteeseen asti. Tämän allekirjoitan ihan täysin. Sanoisin, että omalla kohdallani tuo piste oli 5 000 euroa kuussa. Tämän jälkeen en ole enää hankkinut mitään “uutta”, vain upgreidannut olemassa olevia asioita. Sen jälkeen, kun rahalla tietää teoriassa saavansa kaiken mitä haluaa, niin elintasoa on helppo pudottaa vapaaehtoisesti. Rahalla itsessään ei ole arvoa: jossakin vaiheessa raha muuttuu vain numeroiksi, joita ei edes käsitä.
4. Miten päästä alkuun säästämisessä (kun asp-tili ja oma kämppä on jo hankittu?)
Asp-tili ja oman asunnon käsiraha ovat kieltämättä hyviä säästökohteita. Kun oma kämppä on jo hankittu ja lainanlyhennykset rullaavat, niin kannattaa silloinkin säästää. Vanha kunnon säästötili on itselläni käytössä ja siellä pidän 3-6 kuukauden pakollisia menojani vastaavaa summaa. Näistä rahoista on helppo lohkaista, kun tarvitsee rahaa nopeasti. Kuluttomat, pieniriskiset indeksirahastot ovat hyviä säästökohteita – niistä ei saa kovinkaan paljon tuottoa, mutta ei myöskään menetä juuri koskaan omiaan. Pikkuhiljaa niihinkin kertyy kiva potti. Suosittelen säästämään sijoitusasunnon käsirahaan! Vakuudeksi sijoituskämppään voi laittaa oman omistusasunnon ja hyödyntää velkavipua eli siis rahoittaa sijoitusasunto lainarahalla.
5. Kuinka paljon kuukausituloista laitat säästöön?
Tämä on minun kannaltani hieman hankalasti muotoiltu kysymys, koska pelaan suurimmaksi osaksi yritykseni rahoilla, en henkilökohtaisilla. Firman rahoistani säästän oikeastaan kaiken mitä saan. Laitan myös 2 500 euron palkastani säästöön 500 euroa rahastoihin ja kaikki mitä kuun menoista jää yli säästötilille. Helpompaa varmaan laskea paljonko käytän rahaa kuussa, noin 1 500 euroa. Tästä summasta menee kuukausittain noin 900 euroa ruokakuluihin ja loput asumiseen ja humputteluun. Kohta asumismenot sitten nousevatkin rajusti muuton myötä.
6. Mitä mieltä olet luottokorteista?
Jouduin hankkimaan luottokortin, kun en enää voinut käyttää Visa Electronia, hankin luottokortin vasta joitakin vuosia sitten. Suhtaudun kaikkeen velaksi elämiseen asuntolainaa lukuunottamatta suurella varauksella. Käytän luottokorttia vain pakollisiin menoihin: käytäessäni Uberia, Woltia ja varatessani lentoja ja hotelleja. En osta ikinä luotolla vaatteita, huonekaluja, enkä oikeastaan mitään muutakaan. Isommissa hankinnoissani säästän ensin tilille ja ostan vasta sitten, maksoin esimerkiksi aikoinaan monen tonnin sänkyni Visa Electronilla. En ole myöskään koskaan käyttänyt osamaksua, ostanut mitään leasing-sopimuksella tai ostanut verkkokaupasta mitään laskulla. Jos joskus on pakko ostaa nettikaupasta jotakin, niin valitsen sen nettikaupan, jossa voin maksaa suoraan pankkitililtä.
7. Annatko rahaa hyväntekeväisyyteen? Kenelle lahjoittaisit 15 000 euroa ja miksi?
Lahjoitan hyväntekeväisyyteen kampanjakohtaisesti kertalahjoituksina ja valitsen kampanjat lahjoituskohteiden perusteella. En koe mielekkäänä lahjoittaa jatkuvana kuukausilahjoituksena, koska tällöin en koe aktiivisesti seuraavani tilannetta, vaan rahat vain valuvat johonkin. Hyväntekeväisyydessä itselleni tärkeintä onkin se, että pystyn työlläni tuottamaan suuremman hyödyn kuin mitä pystyn lahjoittamaan itse. Ollaankin yhdessä WTD:n lukijoiden kanssa kerätty merkittäviä potteja vuosien varrella niin Nenäpäiväkeräykseen, SPR:lle ja Yhteisvastuukeräykseen. Olen myös suunnitellut ja koordinoinut Yhteisvastuukeräykselle PR-kampanjan viime vuonna (silloin lahjoituspotti oli yhteensä 3,14 miljoonaa euroa) ja toimin Venner-palvelun tukijana.
Juuri nyt antaisin 15 000 eurosta puolet Yhteisvastuukeräykselle lasten ja nuorten koulutukseen ja puolet Vennerille vähävaraisten perheiden ruokakasseihin.
8. Miten suhtaudut isoihin ja yllättäviin rahamenoihin? Esimerkiksi, jos jotakin kallista hajoaa.
Tämä on minusta hauska myytti. Kuinka usein nimittäin se pesukone oikeasti hajoaa? En muista milloin minulla on hajonnut mikään iso tavara. Joskus opiskeluaikoina hajosi telkkari ja jätin vain ostamatta uuden tilalle – ihan hyvin meni. En omista autoa, minulla ei ole lemmikkejä ja kodinkoneet kestävät ihan hyvin. Asuntosijoittajana maksan välillä vuokralaisen menoja, mutta koen sen vain nostavan asunnon arvoa. Suosittelen säästämään rahaa säästötilille, niin isot hankinnat voi hankkia ilman kurkussa kuristavaa tunnetta rahojen riittävyydestä. Ja suosittelen pohtimaan aina kaksi kertaa tarvitseeko asioita oikeasti. Ilman tiskikonettakin pärjää, henkilökohtaisella kokemuksella lupaan ja vannon.
9. Miten rahat jakautuvat teidän parisuhteessa?
Meillä taitaa olla kahden rivin lyhyt ja ytimekäs avioehto: kaikki mikä on mun, on mun ja kaikki mikä on toisen, on toisen. Helppoa. Suosittelen lämpimästi avioehtoa ihan jokaiselle. Oikeastaan ainoa tilanne mihin avioehto ei mielestäni sovi on sellainen, jossa jompikumpi (yleensä nainen) jää kotiin pitkäksi aikaa hoitamaan lapsia toisen (yleensä miehen) tehdessä uraa. Ei mennä kuitenkaan tällä kertaa siihen, mitä tuosta järjestelystä ajattelen yleisesti. Liputan ehdottomasti taloudellisen riippumattomuuden puolesta, kenenkään ei pitäisi olla parisuhteensa vanki siksi, ettei ole varaa lähteä suhteesta pois. Tämä on äärimmäisen tärkeä osa tasa-arvoa, pitääkin palata tähän teemaan oman postauksensa kanssa.
1o. Voitko lainata pari kymppiä?
En todellakaan! En lainaa kenellekään rahaa, enkä lainaa keneltäkään rahaa. Mutta tarjota voin! Mikäpä sen parempaa kuin kanssaihmisen ilahduttaminen tarjoamalla aterian tai tuopillisen.
***
Huh, siinä oli asiaa! Oletteko samaa vai eri mieltä? Mitä ajatuksia tämä paatos herättää?
***
Lisää raha-asiaa?
Lusikkansa rahasoppaan ovat pistäneet ainakin Mona’s Daily Style, Inhimillinen turhamaisuuus -blogin Mikaela, Hyttisen Iina ja entinen bloginaapurini Puutalobabyn Krista. Käykää ihmeessä lukemassa! Podcasteissa raha-asiaa ovat avanneet myös lukuisat bloggaajat. Alexa ja Linda kertovat summilla paljonko tienaavat, Metti ja Hanna kertovat omasta rahakäytöstään, Julia Thurén on omistanut rahapuheelle koko podcastinsa ja Ysistä viiteen -podissa Vivianin kanssa olemme julkaisseet rahajakson kerran kuussa. Tubessa puolestaan Sita ja Maria ovat julkaisseet omat videonsa aiheesta.
Lisää kysymyksiä saa myös laittaa! Näistä kokoaa helposti toisenkin postauksen.
Siis.
Jos mä jotain opetan mun 5-vuotiaalle tytölle niin nämä sun ajatukset rahasta.
Olet useasti maininnut perheesi vähävaraisuuden ja äitisi pitkäaikaistyöttömyyden. Nyt menestyvänä yrittäjänä, oletko auttanut esim. Äitiäsi taloudellisesti? Kiitos tosi inspiroivasta blogista (sekä podcastista) ja rehellisesti elämänasenteestasi P.s olisi mielenkintoista kuulla, mistä proggiksista tai kampanjoista yrityksesi on ollut vastuussa!
pidetään äitini raha-asiat tästä keskustelusta erillään, jooko? ihanaa että huolehdit läheisteni hyvinvoinnista. 🙂 ja firmani projektit paljastan aina niiden proggisten osalta, jotka ovat julkisia. suurin osa projekteista ei ole. wtd medialla teen enää hyvin vähän markkinointiviestinnän proggiksia. painopiste niiden osalta on siirtynyt satokausikalenterille, tuottamani proggikset löytyvät parhaiten meidän blogista http://blogi.satokausikalenteri.fi/
Nyt on pakko kysyä, meneekö teillä taloudessa ruokakulut puoliksi? Vai meneekö ruokakuluihin tuo 900€ kuussa teiltä kahdelta?
minä maksan suurimman osan ruokakuluista, mies vastaavasti asumisesta (asutaan miehen omistamassa asunnossa). 900 kuulostaa paljolta, mutta se on viikkotasolla yksi kahden hengen illallinen (100e), kaksi kauppareissua (á 40e) ja pari kahden hengen ravintolalounasta (kybän annos). näillä ruokailutavoilla tuo 900e ei vielä edes riitä koko kuukaudeksi, tuosta summasta puuttuu kotiin tilattu ruoka ja yrityksen kortilla maksetut palaveriruoat ja kuvausruoat.
Mun mielestä 900€ ei ole kovin paljoa kahdelta, jos panostaa ruoan laatuun ja monipuolisuuteen 🙂 Meidän kolmihenkisellä perheellä menee suunnilleen saman verran (tonni kuussa Prismaan, sisältäen vaipat ja pesuaineet jne, ja satunnaiset ulkona syömiset), ja se on ihan OK, me tykätään nautiskella eikä ravintolassakaan ikinä katsota hintaa vaan tilataan sitä mitä tekee mieli. Ja jos mun pieni poika haluaa vaikka jotain vähän eksoottisempaa hedelmää maistaa, niin ostetaan maksoi mitä maksoi.
Samaa mieltä kanssasi noista yllättävistä menoista, yleensähän arvokkaamman irtaimiston hajoamiset menee kotivakuutuksen piikkiin. Esimerkiksi meillä hajosi vähän aikaa sitten läppäri kun lapsi kiskaisi sen pöydältä alas – vakuutus korvasi reilusti yli puolet uuden hinnasta.
Sitä mä mietin että miksi luottokortti on niin mörkö? Tai ei kulutustavaraa ja ruokaa kannata jatkuvasti velaksi ostaa mutta luottoyhtiöt tarjoavat monesti hyviä etuja. Niinkuin varmasti tiedätkin kuinka suuri hyöty voi olla lentoja ja hotellia maksaessa luottokortilla. Esim. oma luottoyhtiöni hyvittää 75% matkan kaikista kustannuksista vaikka päättäisin matkaa edeltävänä päivänä ettei vaan huvita lähteä. Lisäksi kannattaa ostaa kaikki kalliimpi elektroniikka luottokortilla, jos hajotat, saat yleensä luottoyhtiöltä uuden pienemmällä omavastuulla. Tai entäs ulkomainen verkkokauppa? Jos tuote ei koskaan saavukaan tai pulju menee konkkaan? Saat rahat takaisin!
Ja ainahan voi lyhentää luottolaskun seuraavassa kuussa 100%.
tuossa kirjoitin, että käytän luottokorttia niihin ostoksiin, joihin koen sen olevan järkevä, lennot ja hotellit. ulkomailta en tilaa mitään, ostan netistä mitään tosi harvoin. suomessa on yli 380 000 maksuhäiriöistä ihmistä, se on todella iso osuus! luottokortti on monelle hyvä rahankäyttöväline, mutta kaikilla talous ei pysy näpeissä. tuntuu että tänä päivänä velaksi eläminen, statuselämä ja “nopeat palkinnot” ovat muuttuneet koko ajan hyväksyttävimmiksi ja lähes tavoitetilaksi. mielestäni tämä on väärä suunta, ylivelkaantuneiden määrä tulee kasvamaan tästä entisestään mikäli kehitys jatkuu samanlaisena. luottokortti on tässä yhtälössä yksi monesta tavasta elää velaksi, jolloin vaarana on pikkuhiljaa luisua velkakierteeseen.
Kiitos postauksesta, olen itse juurikin tilanteessa että eka omistusasunto hankittu ja jatkan säästämistä piensijoittamisen aloittelulla säästötilin lisäksi, indeksirahastoilla juurikin alkuun koska suora osakkeiden ostaminen tuntuu vaativan vähän tarkempaa perehtymistä eri toimialoihin. Hyvä kuulla tällaista avausta vähän eri vaihtoehdoista.
kiva että osui tämä aihe siis!
Mikä on pieniriskinen indeksirahasto?
indeksirahastoista yleisesti puhuin siis, vähän hassusti tuo on muotoiltu. tuo adjektiivi tuossa on kuvaamassa lähinnä sitä, että indeksirahastot ovat yleensä turvallisia sijoituskohteita, joista saa pitkällä aikavälillä ainakin omansa pois.